Minimalismi = Niukkuuden taidetta
Minimalismi on abstraktin taiteen suuntaus muun muassa kuvataiteessa, muotoilussa, arkkitehtuurissa, musiikissa ja elokuvissa, jossa pyritään keskittymään kaikkein olennaisimpaan ja karsimaan ilmaisu turhista rönsyistä.
Minimalismin tarkoitus on, että taide pitäisi tehdä nykyaikaisista, teollisista materiaaleista. Minimalistit tekivät teokset tyypillisesti hyvin yksinkertaisista geometrisista hahmoista, kuutioista ja neliöistä. Useat minimalistiset teokset tutkivat materiaaliensa ominaisuuksia.
Sanalla tarkoitetaan yleensä myös kaikkea niukkaan, vähäiseen tai pieneen viittaavaa, vaikka minimalistiset taideteokset eivät useinkaan ole pienikokoisia.
Minimalisti taiteilijoita ja heidän teoksiaan
Carl Andre

Dan Flavin

Donald Judd

Robert Morris
Sol LeWitt
Richard Serra
Eva Hesse

Minimalismi arkkitehtuuria ja muotoilua

Serra, Berlin Curves, Stahl, 1986

Richard Serra, Fulcrum, 1987

Walter De Maria, Benesse House
Minimalismi musiikkia
Minimalismin toisto ja sarjallisuus innostivat myös säveltäjiä 1960-luvulta lähtien. Näin syntyi minimalistinen eli repetitiivinen (repetitio = toisto) musiikki. Etenkin Philip Glassin, Steve Reichin ja Terry Rileyn musiikki yhdistetään minimalismiin.
Oleellisia minimalismia edustavia levytyksiä ovat muun muassa Terry Rileyn In C (1964) ja Descending Moonshine Dervishes (1975), Philip Glassin Music In Twelve Parts (1971–1974) ja ooppera Einstein on the Beach (1976) sekä Steve Reichin Drumming (1971) ja Music for 18 Musicians (1974–1976).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti